Usein elämme lähes minuuttiaikataulussa viikosta toiseen. Kiire on enemmän elämäntapa kuin poikkeustila. Suurinosa laitteista joita omistamme ovat kertakäyttöisiä, sillä on edullisempaa hankkia uusi, kuin huoltaa ja korjata vanhaa.
Kaiken esineellistäminen kertakäyttöiseksi ja huoltovapaaksi siirtyy joskus myös tapaan jolla suhtaudumme hevosiimme. Ihmettelemme tauon jälkeen miksi se luottoratsumme ei toimikkaan, kuten ennen. Tai miksi opetuksessa tulee satunnaisesti ylä- ja alamäkiä.
Yhtälailla mekin "unohdamme" taitoja joita emme käytä. Näiden taitojen uudelleen aktivoiminen vaatii aina hetken aikaa, jotta pääsee samalle tasolle kuin harjoittelun ollessa aktiivista. Tässä mielessä hevonen on samanlainen ihmisen kanssa. Toki mitä pidempään on harjoiteltu ja koulutettu, sitä vähemmän taantumista tapahtuu taukojen aikana
Hevosen taitotason ylläpitäminen tarvitsee siis säännöllistä huoltoa. Vaikka hankitaan valmiiksi koulutettu yksilö, sitäkin tulee huoltaa myös taidollisesti fyysisen puolen lisäksi. Näistä syistä ensimmäinen treenikerta päivänkin tauon jälkeen tulisi varata jo opitun kertaamiselle.
Muutamia vuosia sitten olin moikkaamassa eläinlääkäri serkkuani hänen klinikallaan ja satuin kuulemaan erään keskustelun. Kyseinen sananvaihto on jäänyt mieleeni turhankin hyvin, mutta siitä juontaa juurensa otsikon kertakäyttöisyys osa.
Eli kyseinen hevonen oli venäyttänyt jalkansa tms, ja joutuisi olemaan kuukauden maksimissaan kaksi levossa. Näin ollen kesken kilpailukauden jäisi kisoja tyttärellä välistä. Ymmärrän kyllä sen että hankitaan toinen hevonen jatkamaan kautta. Mutta tapa jolla äiti asian ilmaisi, että myydään tuo pois ja ostetaan uusi tilalle. Oli häiritsevän välinpitämätön ja ilmeisesti triggeröi kukkahatun sisimmässäni.
Lähtökohtaisesti on hieno juttu, että kautta pystyy jatkamaan. Mutta se miten suhtaudutaan loukkaantuneeseen hevoseen täysin kertakäyttöisenä objektina välittömästi diagnoosin jälkeen oli surullista. Eritoten kun kyseessä ei ollut mikään iso vamma, joka olisi merkinnyt uran loppua.
Jokainen meistä elää ja porskuttaa omalla tyylillään, eikä siitä sen enempää. Perimmäinen tarkoitus tällä kirjoituksella on muistuttaa hevosen olevan elävä olento jolla on oma mieli. Ja se luo hienoja ja myös niitä huonoja hetkiä yhteiselle taipaleelle ihmisen kanssa.
.